Joulukuun ja samalla koko vuoden viimeinen Kuukauden vapaaehtoinen: Pipsa Fält.
Kaikkia vapaaehtoishommia maan ja taivaan välillä tehnyt ja tekevä Pipsa Fält on valikoitunut joulukuun ja samalla vuoden 2020 viimeiseksi vapaaehtoiseksi. Onnea Pipsa!
Millainen tyyppi on Pipsa Fält?
”Olen siis syntynyt ja kasvanut Kuopiossa KuPSin pelejä seuraten, eli en ole syntynyt Ilves-perheeseen. Lasteni isäni ja isäni isä ovat molemmat pelanneet KuPSissa. Muutimme Tampereelle 1997 ja nykyään olen poikani kanssa täysiverinen ilvesläinen, niin että tupsut ovat kasvaneet korviimme.
Olen kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Lasten isä kuoli 2009, kun nuorin lapseni oli vajaa neljävuotias.
Kaksi vanhinta lastani ovat tyttöjä, jotka harrastavat tanssia, teen myös siellä puolella vapaaehtoishommia.
Nuorin lapseni on poika, ken harrastaa jalkapalloa ja ehkä siksi että hänen isänsä ei ole mukana kentän laidalla, ajauduin minä ikään kuin isää korvaamaan, mukaan harrastuksen pariin. Olenhan lapsilleni äiti ja isä!
Eräänä vuonna joukkueen vanhempienkokouksessa yksi vanhempi ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja hänen perustelunsa oli, että ’koska Pipsakin ehtii tekemään hommia’, niin hän ei ilkeä sanoa, että hänellä ei ole aikaa talkoilla. Tämä tietäen minun perhetilanteeni, käyn siis päivisin oikeissakin töissä! Kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa, sitten on ihan itsestä kiinni, kuinka ne tunnit käyttää.
Poikani pelasi pari vuotta kaupunginosajoukkueessa, kunnes nousi edustukseen pelaamaan ja heti minua pyydettiin joukkueenjohtajaksi ja siitä se sitten lähti Ilvesläistyminen. Olin kolme vuotta jojona ja sen rinnalla toimin huoltajana.
Nykyään olen vain huoltaja ja enemmän mukana treeneissä kuin pelireissuilla.
Lisäksi olen ollut ja olen edelleen oman joukkueen somevastaava. Niin kauan kuin moinen virka on ollut olemassa!”
Mitä sanoisit tehneesi vapaaehtoisena hyvin?
”Toivottavasti kaiken mitä on oletettu tehtävään kuuluvan ja ehkä hieman enemmänkin. Luoteenpiirteeni on tehdä asiat kunnolla ja saattaa loppuun asti, mitä sitten ikinä teenkin. Lapsuudenkodissani tehtiin talkoita paljon, joten opin jo hyvin nuorena, että ’jonkun on nämä hommat tehtävä’ ja usein meidän perhe oli tällöin paikalla. Oma äitini on kilpaurheilija, joka on ollut aktiivisesti mukana seuratoiminnassa, joten varmaankin sieltä lapsuudesta kumpuaa tapa toimia urheiluseurassa. On ikään kuin itsestäänselvyys, että talkoita on tehty, jotta toiminta pyörii.
Asenteeni on perusiloinen sekä positiivinen ja luulen että se on myös vuosien varrella huomattu, kun olen toiminut Ilveksessä. Olen yleensä innokkaana ja hyvällä fiiliksellä paikalla ja se tunne on aito. Minusta on hauskaa olla mukana tekemässä hyvää.”
Sinut palkittiin toimihenkilöpäättäjäisissä TammelaRatinaSuperNaisena, mutta kerro silti, mitä vapaaehtoishommia teit viime kaudella ja mitä muuta oletkaan ehtinyt tekemään?
”Koronakausi oli tietenkin hieman haastava eli rajoitti joitain hommia, mutta pelit kuitenkin pelattiin.
Olen ollut usealla kaudella edustuksen peleissä Tammelassa ja nyt viime kaudella Ratinassa. En muista kuinka monta vuotta..
Aluksi olin muutaman vuoden niin sanottu ’muutaman tunnin talkoilija’, mutta viime vuosina olen ollut Leenan (Työläjärvi) apuna paikalla jo kuusi tuntia ennen peliä. Eli pelipäivänä tunteja tulee helposti 8-10 tuntia, koska kun perustalkooväki lähtee, minä ja muutama muu laitetaan kaikki paikoilleen. Pelin päättymisen jälkeen menee kevyesti useampi tunti, ennen kun pääsee lähtemään kotiin. Viime kaudella olin hommissa stadionilla kaikissa peleissä, paitsi yhdessä. Oli hyvän ystävän syntymäpäiväbileet, niin piti jäädä pois.
Naisten peleissä olen ollut myymässä lippuja Tammelassa myös kaikki pelit. Siitä nimike TammelaRatinaSuperNainen, kun olen aina paikalla missä edustusjoukkue pelaa.
Viime vuosina, kun Huuhkajat pelasivat Tampereella, olin kaikissa peleissä myös mukana stadionilla. Pariin peliin otin kotoa mukaan myös omat tyttäreni tekemiseen. Huuhkajien peleistä varsinkin on jäänyt upeita ikimuistoisia hetkiä mieleen, kun Pukki paukutti maaleja ja Suomi pääsi mukaan kisoihin.
Normaalisti nyt olisin Tampereen Työväen Teatterin narikassa hommissa. Ilves juniorijalkapallo hoitaa Esko Salmelaisen- ja Kellariteatterin narikat. Teatterilla olen tehnyt hommia siitä asti, kun poikani aloitti edustuksessa, eli kymmenen vuotta ainakin. Nyt tietenkin, kun on korona-aika, niin narikka ei ole käytössä lainkaan. Parhaimmillaan olin viitenä iltana viikossa teatterilla.
Lisäksi Jalitsun talkoissa olen ollut kahvia keittämässä eli huoltajana paikalla.”
Mitä vapaaehtoisuus merkitsee sinulle?
”Vapaaehtoisuus merkitsee minulle paljon ja se on tärkeää minulle. Saan itselle hyvän mielen, kun saan olla osana Ilves-perhettä. Ilves on mielestäni oikeilla arvoilla varustettu urheiluseura ja toimii esimerkillisesti, kun on kysymys lasten ja nuorten liikuntaharrastuksesta ja kerhotoiminnasta.
Vapaaehtoisena toimiminen on osa elämäntapaani eli kuuluu arkeeni. Lapsetkin kotona kysyvät ’oletko äiti silloin ja silloin menossa peliin tai teatterille’. Minulle se tuo tietenkin hyvän mielen, koska itse tiedän tekeväni tärkeää työtä. Annan omille lapsilleni hienon esimerkin sitoutumisesta seuratoimintaan ja ehkä muillekin.
Terveisiä muille vapaaehtoisille ja heille ketkä eivät vielä ole mukaan lähteneet! Kannattaa tulla mukaan, koska tekemällä hyvää saa hyvää mieltä ja bonuksena vielä hyviä kavereita ja ystäviä sekä hienoja hetkiä hyvässä porukassa.”
Onnea vielä Pipsalle!