Satu Huuhtanen tutulla Kaupin tekonurmikentällä.
Ilves jalkapallon vuoden 2020 ensimmäiseksi Kuukauden vapaaehtoiseksi valikoitui Ilveksen B1-poikien joukkueenjohtaja Satu Huuhtanen.
Haastatteluhetkellä Satu oli henkisesti valmistautumassa B-poikien SM-karsintapeliin Rovaniemellä. Hänen puheissaan toistuu pariin otteeseen ’mun pojat’, niin myös Rovaniemen reissun osalta. ”Puhun aina mun pojista, kun puhun meidän joukkueesta”, Satu sanoo.
Satu on toiminut nykyisessä joukkueenjohtajan roolissaan neljä vuotta. Alun perin hän lähti vapaaehtoistoimintaan samalla tavalla kuin moni muukin, omien poikiensa kautta. Ja tässä yhteydessä, kun puhutaan omista pojista, tarkoitetaan ihan varsinaisia, biologisia poikia. Satun molemmat pojat pelaavat maalivahteina.
Vapaaehtoisvuosia Satulla alkaa olemaan jo mukavasti, sillä ennen joukkueenjohtajan pestiä hän toimi rahurina ja sitä ennen Satu ehti järjestelemään talkoita. ”Olin kyllä yllättynyt valinnasta, meitähän on monta hyvää tekijää. Paljon on harrastajia ja taustajoukoissakin on tosi paljon tekijöitä, kaikille kunniaa. Mutta hyvältähän se (valinta) tuntuu!”, Satu toteaa kuukauden vapaaehtoisen valinnasta.
Hän sanoo, että vapaaehtoistoiminta on harrastus, mutta hän on myös kasvanut siihen oman perhe- ja työtaustansa takia. Satu oli töissä SVUL Hämeen piiri ry:ssä kymmenisen vuotta.
”Talkootoiminta on tosi tärkeätä, seurat ei muuten pyöri. Mä taas koen, että saan tästä enemmän kuin annan”, Satu kertoo vapaaehtoistoiminnasta.
Hän jatkaa, että tehtävät eivät ole vaikeita, vaikka alkuun saattaakin tulla paljon kysymyksiä. ”Kyllä täällä on aina vanhempia, keiltä voi kysyä apua. Ja aina kyllä autetaan”. Hän myös kehuu Ilveksen järjestämää toimihenkilöpäivää ennen kauden alkua, jossa vapaaehtoisille annetaan infoa toiminnasta.
Vapaaehtoishommiin kannattaa lähteä siinäkin mielessä, että siinä saattaa päätyä vaikka ja minne. ”Pelimatkat on aina ollut hauskoja. Varsinkin B-ikäluokassa matkat voi olla pitkiä, esimerkiksi Rovaniemelle ja Kuopioon, mutta kyllä ne vaan siinä menee. C-akatemian aikoina meillä oli Kai Pahlman -turnaus Torniossa. Torniossa oli ihan simpuran kuuma, ties kuinka monta astetta siellä olikaan. Kun oltiin jo juna-asemalla lähdössä kotiin, pojat äkkäsi Tokmannin siinä vieressä. Pojat kysyi ’voidaanko Satu käydä ostamassa karkkia, vahdithan sä laukkuja?’. Mä jäin siinä sitten kahdenkymmen laukun kanssa keskelle Tornion juna-asemaa. Mulla on hauska kuvakin siitä. Tällaisia mukavia juttuja tulee.”
Onnea kuukauden vapaaehtoiselle!