Leena Työläjärvi!
Kukapa ilvesläinen ei olisi törmännyt Leenaan jossakin keltavihreässä tapahtumassa. Hänet on jo pitkään laskettu ”itsestäänselvyytenä ja kalustoon kuuluvana”, kun Ilves on jotain jalkapalloon liittyvää järjestänyt. Vaikka aika meneekin nyt suurimmaksi osaksi naisten joukkueen ympärillä, bongaa hänet kyllä usein muualtakin.
Leenan tie Ilvekseen kulki, kuten niin monen muunkin, oman lapsen harrastuksen kautta. Koska hänen pojallaan oli astma, halusi Leena seurata harjoituksia aina kentän laidalta, varmistaen olevansa tarvittaessa paikalla. Siitä oli ikään kuin luonnollista siirtyä myös tekemään jotain joukkueen eteen, ja niin Leenan toimenkuvaksi tuli joukkueenjohtaja.
Vuodet vierivät, ja B-juniori-ikäisenä oma poika päätti lopettaa aktiivisen harrastamisen. Leena sen sijaan oli jäänyt koukkuun Ilvekseen ja halusi ehdottomasti jatkaa seuran toiminnassa. ”Olin nauttinut yhteisöllisyyden tunteesta, mikä ilvesläisten keskuudessa oli. Oli tullut luotua todella syviä ihmissuhteita, ja Ilves oli minulle toinen perhe”, Leena muistelee ratkaisuaan.
Hetken aikaa Leena toimi poikapallovastaavana, kunnes oli aika siirtyä naisten joukkueen pariin. Siellä “uraputki” kulki rahastonhoitajan ja kakkosjojon hommista varsinaiseksi joukkueenjohtajaksi. Siinä hommassa Leena on edelleen, ja kyllähän hänet melkoisena naisten joukkueen taustavoimana tunnetaankin.
Leena on 19 vuoden aikana nähnyt ja kokenut paljon Ilveksen mukana. “Jojon” hommat ovat toisaalta helpottuneet, mutta myös uusia ja erilaisia haasteita on viime vuosina tullut. Tiedottaminen on hänen mielestään kehittynyt kaikkein eniten. ”Ennen oli seuran toimistolla jokaiselle joukkueelle oma lokero, johon tuli joukkueen postit ja seuran tiedotteet. Jos et ehtinyt ajoissa niitä hakemaan, niin saatoit jäädä jostain tärkeästä paitsi. Samoin tiedotus kotiinpäin oli harjoituksissa jaettavien lappusten varassa. Nyt kun on sähköpostit, kotisivut ja WhatsAppit, niin salamannopeasti saa tiedon ja pystyy sitä myös eteenpäin välittämään”, Leena muistelee.
Uusia haasteita puolestaan tuottaa byrokratia, esimerkkinä vaikka tietosuojalaki. ”Kyllä välillä saa olla kieli keskellä suuta ja tarkistaa moneen kertaan, ettei tule rikottua mitään lakia. Henkilötunnusten kanssa saa olla todella tarkkana ja niitä kuitenkin joutuu aika paljon käsittelemään”, hän jatkaa.
Ilvesläisyys on ihana asia!
Ilveksestä Leena on erittäin ylpeä. Seurassa on mahdollista harrastaa niin montaa lajia ja monella eri tasolla. On tarjolla todella kilpailullisia joukkueita, mutta myös harrastaminen keltavihreissä on mahdollista. ”Ilves koskettaa todella montaa ihmistä. Seura tekee todella arvokasta työtä”, Leena sanoo. Seuran antamat koulutukset toimihenkilöille hän kokee myös erittäin tärkeänä. ”Olit sitten valmentaja, huoltaja, jojo tai rahastonhoitaja, niin seura antaa todella kattavan koulutuksen ja opastuksen”, hän ylpeänä kehuu Ilvestä.
Leena rohkaiseekin vanhempia astumaan rohkeasti eteenpäin ja nostamaan kättä pystyyn, kun joukkueelle valitaan toimihenkilöitä. ”Toiminta on niin mielekästä, ja on hienoa tehdä töitä joukkueen eteen ja nähdä, miten pelaajat saavat nauttia jalkapalloilusta”, Leena opastaa. ”Tosin siinä täytyy kyllä äidin tai isän rooli myös jättää taka-alalle, koska töitä tehdään koko joukkueen ja seuran eteen. Oma poikakin kutsui minua aina harjoituksissa ja peleissä Leenaksi, aivan kuten muutkin”, hän lisää.
Kun Leenalta kysyy hänen harrastuksistaan, vastaus on ”Ilves on mun harrastus!”. Ennen perheen perustamista vahvasti koiraharrastuksessa mukana ollut Leena ei enää oikeastaan ehdi – tai osaa kaivata – mitään muuta harrastusta. Toimittajan yrittäessä kysyä vielä, kuinka Leena oikein nollaa pääkoppansa, kuului vastaus hyvin leenamaisesti: ”en näe mitään tarvetta nollata ajatuksia jalkapallosta”.
Jos jotain Leena kaipaa seuralta lisää, niin ehkä vielä lisää apua naisjoukkueen markkinointiin. ”Se on tietysti resurssikysymys, mutta olisihan se hienoa, jos olisi yksi markkinointi-ihminen hoitamassa pelkästään naisten joukkueelle yhteistyökumppaneita”, Leena miettii. Muutoinkin hän toivoisi naisurheilulle enemmän medianäkyvyyttä. ”Mielestäni naisten urheilua pitäisi näyttää ilmaiskanavilta, jolloin useampi ihminen pääsisi lajeja seuraamaan. Sitä kautta varmasti tulisi katsojia myös paikan päällekin”, hän ehdottaa.
Myös tulevaisuus tuntuu olevan hyvällä mallilla, mistä esimerkkinä käy Leenan oma lapsenlapsi. ”Hän jo viime kesänä auttoi miesten peleissä kantamalla sinappi- ja ketsuppipulloja yksitellen varastosta myyntikojuihin”, Leena naurahtaa.
Aivan lopuksi Leena vielä huudahtaa: ”Ilvesläisyys on ihana asia”. Ja siihen on helppo yhtyä!