Fyysisen valmennuksen merkitys on jalkapallosakin korostunut viime vuosina ja se on yhä enemmän osana kaikkea harjoittelua. Ilveksessä harjoittelu on erinomaisesti johdettua jo junioreista alkaen.
Ilveksessä fyysisen valmennuksen ohjia piti osa-aikaisesti käsissään 14 vuoden ajan Heli Rekimies, jonka päätoimena oli miesten edustusjoukkueen fyysisestä valmennuksesta huolehtiminen. Heli nousi näiden vuosien aikana yhdeksi maamme arvostetuimmista fysiikkavalmentajista eikä aika enää riittänyt junioripuolen lisääntyneen tarpeen tyydyttämiseen.
Vuoden alusta seuraan palkattiin päätoiminen fyysisen valmennuksen päävalmentaja Ville Rajalainen, joka siirtyi tehtävään Palloliitosta ja tyttöjen maajoukkueiden fyysisen valmennuksen tehtävistä.
Ville on paiskinut töitä nyt reilun puoli vuotta ja on erittäin tyytyväinen niin omaan kuin seurankin toimintaan.
”Minut otettiin seurassa erittäin hyvin vastaan ja pääsin nopeasti mukaan toimintaan. Saavuin aika lailla neutraalein ennakkoajatuksin, joten olin positiivisesti yllättynyt niin valmentajien kuin pelaajienkin hyvistä pohjista sekä halusta oppia ja omaksua uusiakin asioita. Mielestäni olemme päässeet kohtuu lyhyessä ajassa jo monta askelta eteenpäin.”
Ville selvästi nauttii työstään ja osaa arvostaa seuran panostusta fyysisen valmennuksen kehittämiseen. Toimintatapoja hän on hiukan uudistanut, mikä puolestaan on motivoinut niin pelaajia kuin valmentajiakin.
”Olen toiminnassani keskittynyt niin Kansallisen Liigan joukkueen toimintaan, oheisharjoittelukulttuurin uudistamiseen sekä junioreiden osalta voimaharjoitteluun. Ilveksessä tehdään tällä hetkellä valtakunnallisestikin aika edistyneellä tasolla voimaharjoitteluun liittyviä asioita. Suomen mittakaavassa meillä on hyvä tilanne myös välineiden suhteen. Seura on halunnut niihin panostaa ja niitä pystytään myös entistä paremmin hyödyntämään.”
Fyysinen valmennus on osana valmennusta ihan nuorempia junioriedustusjoukkueita myöten. Pelaajien valmentamisen ohella hänelle kuuluu myös muiden valmentajien tietotason lisääminen fyysisen valmennuksen opeista.
”12-vuotiaista lähtien on tarkoitus saada fysiikkavalmentaja vähintään kerran viikossa joukkueharjoituksiin. Se on myös siinä suhteessa pääharjoitus, koska silloin on käytössä myös lisäpainot. Sitä nuoremmilla on fysiikkavalmentaja paikalla kerran kahdessa viikossa. Tarkoituksena on myös se, että valmentajat näkevät ja kuulevat miten harjoitteet kuuluu oikeaoppisesti tehdä. Tarkoitus on jatkossa lisästä valmentajille suunnattua koulutusta.”
Fysiikkavalmennuksessa on varsinkin lisäpainojen mukaan tullessa tärkeää oppia oikeat tekniikat. Tässäkin asiassa on menty paljon eteenpäin ja toimintamalleja muutettu.
”Voimaharjoittelullehan ei ole mitään alaikärajaa, se on täysin kiinni yksittäisen pelaajan valmiuksista. Ensin opetellaan oikeat tekniikat, yksinkertaisista liikkeistä kohti vaikeampia. Vasta kun liike osataan tarpeeksi hyvin, annetaan lisäkuormaa. Yleisin virhe on harjoitella kaikkia mahdollisia tekniikoita monta vuotta ja ottaa useamman vuoden päästä lisäpainot käyttöön. Se tuntui rikkovan nuorten urheilijoiden paikkoja. Nyt porrastus painojen suhteen on aikaisemmin, mutta pienemmillä portailla.”
Raja fyysisen ja ”normaalin” harjoittelun välillä on erittäin häilyvä. Oikeastaan jokainen jalkapalloharjoite on samalla fyysinen harjoite. Samoin lähes kaikkea fyysistä harjoitetta voi tehdä hyvinkin pelinomaisesti.
”Kyllähän jokainen harjoitus on samalla fyysinen harjoitus, jossa on myös fyysinen vaste. Varsinkin kestävyyden ja nopeuden harjoittaminen voi olla hyvinkin pelinomaista. Toki sitten voimaharjoittelu on helpompi tehdä ihan omana fyysisenä harjoitteenaan.”
Kun valmennettavia joukkueita ja pelaajia on todella paljon, täytyy suunnitellulle varata oma aikansa. Varsinkin vanhemmilla junioreilla sekä aikuispelaajilla täytyy viikkorytmityksessä huomioida levon ja rasituksen oikea suhde.
”Nuoremmille pelaajille on tärkeää, että tapahtuu paljon ja harjoittelu on riittävän monipuolista. Vanhempien pelaajien kohdalla täytyy huolehtia oikeasta rytmityksestä, jotta kokonaisliikuntamäärä pysyy riittävän korkeana siltikään lepoa unohtamatta. Pelaajat saattavat harjoitella yhden joukkueen mukana, mutta pelaavatkin jonkun toisen mukana. Varsinkin pelien ollessa eri päivinä, täytyy yksilöiden kohdalla osata tehdä tarvittavia muutoksia.”
Harjoittelun ja levon lisäksi on ravinnolla erittäin suuri merkitys pelaajan kehittymisen kannalta. Tämä on pelaajien omissa käsissä, joten valmennukselle jää riittävän tiedon jakaminen ja niiden hyvä perusteleminen.
”Huippuvaiheen pelaajille olemme ravintokoulutusta pitäneet, tarkoitus on sitä vieläkin lisätä. Paljon on kuitenkin kiinni pelaajasta itsestään. Urheilullinen elämä ja varsinkin sen ymmärtäminen, se on tärkeää. Jalkapalloilijalle hiilihydraattien määrä on erittäin tärkeä, lihaksien energiavarastojen palauttamisen tärkeyttä olemme korostaneet.”
Vaikka Villekin näkee jo nyt kehitystä pelaajissa, on varsinainen käden jälki nähtävissä vasta vuosien päästä.
”Testaamme pelaajia paljon ja jo nyt on havaittavissa tuloksien parantumisia kautta linjan. Isossa kuvassa kuitenkin tämän hetken toimintoja päästään kunnolla arvioimaan noin viiden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että Ilveksessä asiat ovat hyvällä mallilla.”