Elokuisen Ratinan Superpäivän tunnelmia. Kuva: Olli Meduri.

 

Vapaaehtoistoiminta on tärkeässä roolissa jalkapallo- ja futsalseurojen pyörittämisessä. Ilveksessä toimii vapaaehtoisena yli tuhat henkilöä lukuisissa erilaisissa rooleissa.

Saimme vapaaehtoistoiminnan tiimoilta kunnian haastatella Suomen Palloliiton Timo Huttusta, joka kertoi liiton näkemyksiä vapaaehtoistoiminnasta ja sen merkittävyydestä. “TiHu” toimii Palloliiton seurapalvelujohtajana, apulaispääsihteerinä sekä asiamiehenä Jalkapallo-Säätiössä.

 

Millaisena Palloliitto näkee vapaaehtoistoiminnan merkityksen koko lajille?

”Sehän on ihan ratkaisevaa toiminnan pyörittämisen kannalta, kun on noin 150 000 rekisteröitynyttä pelaajaa. Päätoimisia seuratyöntekijöitä on 700–800 väliin, niin on ihan selvä, että vapaaehtoistekijöiden rooli näiden päätoimisten seuratoimijoiden rinnalla on ratkaisevan tärkeä.

Jalkapallossa sekä futsalissa, ilman vapaaehtoisten toimijoiden panosta, lasten-, nuorten- saati aikuisten toiminnan pyörittäminen ei olisi millään mahdollista.”

 

Onko liitolla antaa suuntaa antavia lukemia, että kuinka paljon vapaaehtoisia on mukana jalkapallon parissa ympäri Suomen? 

”Tuoreimman SROI-mallinnuksen mukaan meillä on jalkapallon parissa vuositasolla noin 99 000 vapaaehtoista mukana.

Suomessa ollaan tehty tutkimusta jalkapallon ja futsalin vapaaehtoisten panoksesta, niin kuukausitasolla vapaaehtoisten keskimääräinen vapaaehtoistyön määrä on reippaasti keskiarvon yläpuolella. Sen on arvioitu olevan keskimäärin noin 18 tuntia per kuukausi. Siitä kun rupeaa summaamaan, niin tulee aika mieletön määrä tunteja.”

 

Mikä jalkapallosta ja futsalista sitten tekee lajeina sellaiset, että ihmisten on helppo lähteä toimintaan?

”Suoraa tutkimusta ei ole, että miksi se on juuri näin. Uskallan kuitenkin sanoa, kun on oma tuntuma ja tietokin siitä, että kun vapaaehtoistoimijuus liittyy omien lasten ja nuorten harrastamiseen, niin siinä ollaan sitten mielellään mukana. Monien perheiden osalta harrastus muodostuukin tällaiseksi koko perheen harrastukseksi.

Ja vapaaehtoistoiminnassa oleminen mahdollistaa totta kai harrastuksen myös monille muille lapsille omien lisäksi.”

 

Millaisena Ilveksen vapaaehtoistoiminta on näyttäytynyt Palloliiton suuntaan?

”Seurakehityspäällikön kanssa, joka pyörittää meidän laatujärjestelmää yhdessä parinkymmenen muun seurakehittäjän kanssa, niin keskusteltiin juuri aiheesta. Ilveksen yksi arvoista on avoimuus ja ainakin meidän silmiin, se toteutuu siellä joukkueiden arjessa. Näyttää siltä, että toiminta on johdonmukaista ja systemaattista, vapaaehtoiset saa seuratoimijoilta apua ja tukea.

Ja vaikka kyseessä onkin erittäin massiivinen seura, niin seuraorganisaatio on teillä kuitenkin suhteellisen matala. Tämän matalan kynnyksen takana on myös tämä vapaaehtoisten tarvitsema tuki. Siihen tietysti liittyy hyvin laaditut dokumentit, joilla seuraan perehdytetään, sisäiset koulutukset sekä myös meidän silmissä, nämä tällaiset monikanavaiset viestintäkanavat, joista apua voi kysyä ja sitä myös saada.

Teillä on paljon sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat esimerkkejä, joita voisi jakaa muidenkin seurojen käyttöön.

Ehkä kiinnitän huomiota myös siihen, se systemaattisuus ja johdonmukaisuus tuli esille muun muassa näiden meidän arviointikäyntien kautta. Paria kymmentä ihmistä, kun haastatellaan eri rooleista, ei pelkästään seurajohtoa tai operatiivista johtoa, niin se tietyllä tavalla välittyy, että yhteiset toimintamallit on pystytty toimeenpanemaan seurassa.

Se näkyy teillä myös siinä, että sellaista tietynlaista ulospäin kuplintaa on suhteessa seuran kokoon varsin maltillinen määrä. Ja jos niitä tulee, niin niihin myös tartutaan. Voisi kuvitella, että jos sitä olisi enemmänkin, niin asiat olisi rempallaan, mutta mielestäni olette siinä onnistunut, että seurayhteisö jakaa näitä yhteisiä toimintatapoja ja arvoja.”

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Paat28

Kuva junioriedustuksen toimihenkilöpäättäjäisistä marraskuulta.

 

Onko Palloliitolla näkemystä, kuinka vapaaehtoisia voisi rekrytoida entisestään mukaan lajin tai seuran pariin?

”Aloittavan ikäluokan laatutoimenpiteet, alkaen ihan perhefutiksesta ja koulutuksista on tärkeitä. Näillä sisäisillä- ja varsinkin kouluttajakoulutuksilla on pyritty tuomaan vapaaehtoistoiminnan merkitystä selville ja tutuksi aloittaville perheille.

Kannattaa kiinnittää myös huomioita erilaisiin turnauksiin ja tapahtumiin ja tutkia miten siellä mukana olevia vanhempia voisi tähän merkitykselliseen seuratoimintaan kiinnittää mukaan. Kun on hyvä henki, ja tehdään ihmisen mittaisia vapaaehtoistoimia, niin toimintaan on helpompi lähteä mukaan.

En usko, että vapaaehtoistoiminta on vähenemässä, mutta se vaan tavallaan sirpaloituu. Mitä selkeämmin tehtävät pystytään kuvaamaan, myös ajankäytön vaateeltaan ja esittämään millainen tuki seuralta tulee, niin sitä helpompi näitä ihmisiä on saada mukaan, mutta myös pitää mukana.

Tämä ikuinen kysymys, että miten vapaaehtoisia saadaan mukaan, on kysymällä. Ja se tahtoo välillä unohtua. Suurin este vapaaehtoisten saamiselle on, että ei ole kysytty. Sitä halua siellä on, mutta ei ole tajuttu kysyä mukaan. Teidänkin sivuilla on jatkuva haku käynnissä, että kysytään haluatko vapaaehtoiseksi, tehdään se näkyväksi, että ’hei, meille voi tulla’. Tässäkin asiassa, teidän seurassa on toimittu esimerkillisesti.

Ja kyllähän se huomioiminen on toki tärkeää. Täytyy tehdä näkyväksi se työ ja antaa hetki auringossa. Nykyisin, niin työelämässä kuin vapaaehtoistoiminnassakin, sellainen merkityksellinen tekeminen houkuttelee ja on vastapainona arjen muille kiireille.

Muistetaan oikeissa kohdissa kiittää, muistaa ja huomioida vapaaehtoisia.”

 

Mitkä asiat liitto näkee tärkeimpinä vapaaehtoisten kouluttamisessa sekä toiminnassa mukana pitämisessä?

”Kyllä se varmaan niin on, että kun uusia vapaaehtoisia saadaan mukaan toimintaan, niin se riittävä perehdyttäminen on tärkeää. Jotkut janoaa enemmän tietoa, jotkut taas vähemmän. Eri kohderyhmille tehdään seuran arvot ja toimintatavat selkeiksi.

Säännöllinen palautteiden ja kehitysideoiden hakeminen on tärkeää, jotkut vastaa parilla sanalla, jotkut yhdellä A4:llä, mutta jokainen on yhtä tärkeä. Ollaan kiinnostuneita niistä ajatuksista ja ollaan valmiita kokoamaan sitä tietomassaa ja reagoimaan niihin saatuihin ajatuksiin. Se on sellaista tämän päivän tapaa toimia, että jokaisen mielipiteellä on arvo. Tehdään selväksi, että sitä arvostetaan ja tehdäänkin tätä näkyväksi. Näkisin, että se on ihan avainasemassa tässä.

Jos miettii, että teidänkin seurassa on varovasti arvioituna se 1000 vapaaehtoista; kun sanoin, että vapaaehtoinen tekee 18 tuntia keskimäärin kuukaudessa, niin se on ihan valtava volyymi. Kun sitä rupeaa arvottamaan vaikkapa liikunnanohjaajaan tuntipalkkaan, niin siitä kertyy äkkiä aikamoinen panos. Tämä on aika hyvä ja konkreettinen esimerkki, että pienistä paloista kasvaa ihan valtava virta.

Tämän asian sanottaminen ja muun muassa SROI-mallinnus, josta pystyy suoraan erottamaan vapaaehtoisten arvon, niin ovat sellaisia asioita, että niitä olisi hyvä tuoda konkreettisesti esille. Ja toivottavasti se tuo myös sen, kun näistä asioista viestitään oikealla tavalla, niin se toisi näille toiminnassa mukana oleville perheille selväksi, että kuinka arvokasta työtä jojot, huoltajat, rahurit ja vapaaehtoisvalmentajat tekevät sille omalle joukkueelle.

Että heillä on oikeasti taloudellinen arvo, vaikka raha suoranaisesti ei liikukaan.”

 

Kiinnostaako sinua vapaaehtoistoiminta? Vapaaehtoiseksi voi hakea tätä kautta: https://www.ilmarix.fi/tietoverkko/isoilmari.nsf/ilmoall?openform&s=n&id=A8CA24EEBEEB8A1AC2258217002EECFD.