Matti sinulla on nyt kokonaan uusi toimenkuva Ilveksessä, kerro vähän siitä.
Virallinen titteli on Lasten vaiheen juniori- ja koulutuspäällikkö, mikä koskee U5-U11 ikäluokkia. Mukana on vanhasta toimenkuvasta koulutusten organisointi ja valmentajien kouluttaminen. Sitä vastuuta pyritään toki jakamaan, nyt kun itselle tulee paljon muutakin. Lisäksi seurayhteistyö jatkuu vastuullani.
Uutena vastuualueena on junioriedustuksen U8-U11 ikäluokkien valmennustoiminnan johtaminen. Alan jalkauttamaan kauden alussa läpi käytyjä linjauksia: pelaamisen perusperiaatteet, harjoittelun peruspilarit ja ikäluokkakohtaiset painopisteet. Sitä, mitä me haluamme harjoittelussa ja pelaamisessa näkyvän. Se tarkoittaa omalla kohdalla varsinkin enemmän jalkautumista kentälle joukkueiden pariin.
Palloliiton tukirahoituksen johdosta valmennuspäälliköiden Mariani Wettervikin ja Jouko Turusen aika tulee keskittymään enemmän U12-U15 ikävaiheisiin, joten minua tarvitaan sen johdosta tuonne nuorempaan päähän.
Mistä sinun on tarkoitus lähteä liikkeelle?
Ainakin paremman palautteen antamiseen kiinnitämme huomiota. Haluamme oppia antamaan enemmän palautetta yksittäisille pelaajille, nimenomaan vahvistavaa palautetta.
Paneudumme myös yksittäisen pelaajan peruspelaamiseen, mm. kuljettamiseen, syöttämiseen ja 1vs1-pelaamiseen. Haluamme saada perusasiat kuntoon, ennen kuin siirrytään enemmän taktisiin painopisteisiin. Ehkä vähän liian usein hypätään pelaamaan “aikuisten jalkapalloa”. Jos siinä vaiheessa ei ole perusasiat riittävän hyvällä mallilla, niin hankala on taktiikkaa kunnolla toteuttaa. Tätä ei pidä ymmärtää niin, etteikö tiettyjä taktisia asioita voi ja pidä käydä, pelaajien osaaminen ja ikävaihe huomioiden.
Kolmantena seikkana on harjoittelun kokonaisuuden parempi hahmottaminen. Fyysisen ja henkisen harjoittelun tärkeyden ymmärtäminen ja sen tuominen jokapäiväiseen harjoitteluun.
Koko valmennustiimin tehokkaampi hyödyntäminen on myös tärkeää. Jokaisen on tunnettava itsensä tärkeäksi osaksi joukkuetta ja heidän osaamisensa täytyy saada joukkueen käyttöön. Yhtä tärkeää on kehittää valmentajia ja heidän tiimiään, kuin pelaajia ja joukkueita.
Harjoittelumääristä on ollut viime aikoina puhetta, tai oikeastaan kokonaisliikuntamääristä. Miten itse näet tämän?
Itse pidän äärettömän tärkeänä liikunnan määrän monipuolisuutta ja riittävää määrää. Pelkkä joukkueharjoittelu ei vielä riitä pelaajaa kehittymään tarpeeksi. Jos joukkue treenaa 3-4 kertaa viikossa, niin sehän on noin 10 viikkotuntia. Se ei vielä riitä. Valmentajien yksi tehtävä onkin motivoida pelaajia liikkumaan paljon omalla ajallaan, rakastuttaa lajiin niin paljon, että se tekeminen on mielekästä ja halu siihen syntyy pelaajalle itselleen.
Joukkueen harjoituksista pitäisi syntyä se kipinä harjoitteluun ja haluun oppia paremmaksi. Sieltä saa valmentajilta teknisen opin, jota pitää kuitenkin omatoimisesti harjoitella oppiakseen asiat riittävän hyvin.
Eikä kaiken omatoimisen harjoittelun ja liikunnan tarvitse olla jalkapalloa. On vaan hyvä, että kroppa saa erilaisia ärsykkeitä erilaisista harjoituksista. Voi siis hyvin harrastaa jotain toistakin lajia.
Ehkä kuitenkin lapsi kaipaa perheen yhteisiä liikuntahetkiä. Uimahallissa käyntiä, pyöräilyä tai vaikkapa kävelyä metsässä luonnosta nauttien. Lisäksi pyrkiä liikkumaan arjessa mahdollisimman paljon, esimerkiksi pyöräillä tai kävellä koulumatkat.
Mitä asioita haluat nostaa tai korostaa Ilveksen juniorivalmennuksessa?
Haluaisin herättää keskustelua siitä, arvostetaanko lasten parissa työskenteleviä valmentajia ja muita toimijoita riittävästi. He antavat itsestään todella monta viikkotuntia opettaen lajia, mutta siellä on myös todella paljon kasvatuksellista osaamista mukana. Se puoli unohtuu liian usein. Toivoisin heillä olevan riittävä työrauha työnsä tekemiseen. Pientä malttia kaipaan hieman enemmän. Välillä tuntuu, että pitkäjänteisyys unohtuu ja yksittäiselle tapahtumalle annettaan aivan liian kova painoarvo. Valmentajilla on kaksi tärkeää tehtävää joita seura heiltä odottaa: luoda sellainen arki, että se tukee huipulle tähtääviä pelaajia mutta myös pitää kaikki pelaajat mahdollisimman pitkään mukana ja tarjota mahdollisuus kehittyä pelaajina.
Tarkoitus olisi, että kaikille jäisi toiminnasta niin hyvä fiilis, että haluaa myös jatkaa seurassa ja lajin parissa jatkossakin. Kuten itselle tästä toiminnasta on tullut elämäntapa. Tämän päivän junioreista tulee tulevaisuuden pelaajia, mutta myös seuran kannattajia ja omien lastensa vanhempia kentän laidalle. Jostain saattaa tulla yritysjohtaja, joka haluaa tukea seuran junioritoimintaa ja antaa näin seuralle takaisinpäin mahdollistaen seuraavien sukupolvien positiiviset kokemukset.