Lahtelaislähtöinen Maija Hopeakoski toimii Ilveksessä monessakin eri roolissa. Jalkapallojaostossa hänellä on toimenkuvanaan junioriedustusjoukkueiden toiminnanohjaus ja samalla hän toimii P08:an ikäluokkavastaavana itsekin. Hän on mukana monessa muussakin projektissa seuran sisällä – ja kaikki tämä vapaaehtoispohjalta, oman päivätyön ohella.
Hopeakosken kohdalla tie Ilves-perheeseen kävi tutulla kaavalla: oman pojan liittyminen keväällä 2013 Kalevan kaupunginosajoukkueeseen toi Maijan seuran pariin, ja samana syksynä hän huomasikin olevansa ikäluokkavastaava. Matkan varrella hän on toiminut myös joukkueenjohtajana Futis-Liigassa ja yhden kesän jopa valmentajana. ”Ketään ei siinä kohtaa löytynyt ja näytti jo siltä, että pojat joutuisivat siirtymään toiseen kaupunginosaan, niin päätin sitten lähteä valmentajaksikin”, Maija muistelee. Nyt takana on viitisen vuotta ikäluokkavastaavana sekä vuoden verran jalkapallojaoston jäsenenä. Jaostossa Maija haluaa tuoda kuuluviin tavallisen futisäidin ja vapaaehtoistoimijan äänen ja olla tietenkin mukana tekemässä yhä parempaa Ilvestä.
Seuratoimintaan innolla mukaan lähteminen ei oikeastaan tullut Maijalle yllätyksenä, vaan oli ennemmin luonnollinen seuraus. ”Olen aina pitänyt senhenkisestä toiminnasta, jossa pääsee toimimaan ihmisten parissa. Ja tietysti halu luoda oman lapsen toimintaympäristö niin hyväksi kuin mahdollista oli yksi motivaattori”, Maija kertoo siirtymisestään vapaaehtoistoimintaan. ”Ilveksessä on tehty toimiminen vapaaehtoistyössä todella helpoksi. Kokeneemmat henkilöt ovat opastamassa ja auttamassa uutta toimijaa, eikä missään vaiheessa tarvitse jäädä yksin mitään tekemään”, hän jatkaa. ”Haluamme seurana antaa vapaaehtoistoimijoille tekemisen helpottamiseksi tietyt raamit, joiden sisällä saa toki antaa myös oman kädenjäljen näkyä. Näin jokainen pääsee toteuttamaan itseään. Kyllähän Ilves on edelläkävijä näissäkin asioissa suomalaisessa jalkapalloilussa”, Maija kehuu seuraansa.
Helppo tuulettaa, kun hommat toimii
Omassa toiminnassaan Maija kokee saaneensa useitakin onnistumisen elämyksiä. ”Onhan se hienoa, kun saa hommat toimimaan ja tavallaan näkee oman kätensä jäljen. Ja vielä kun meillä on erittäin toimiva yhteisö, niin jo se yhdessä tekeminen on nautittavaa”, Maija kertoo. Joukkueen on helppo toimia, kun koko toimintaympäristö on kunnossa. Valmennus toimii loistavasti ja vapaaehtoiset toimihenkilöt huolehtivat siitä, että toimiva ja turvallinen toimintaympäristö mahdollistaa tämän hienon harrastuksen.
Maija kokee olleensa sikäli onnekas, ettei hänellä ole juurikaan isoja vastoinkäymisiä ollut uransa aikana. ”Omassa joukkueessani on kyllä kaikki toiminut ihan alusta saakka. Ei mitään ongelmaa valmennuksen tai seuran suhteen, ja vanhempien kanssa on kaikki mennyt aivan loistavasti”, Maija kertaa. Jonkin verran perhosia vatsaan mahdolliset muista tekijöistä johtuvat uhkakuvat kuitenkin tuovat. “Joku tilanne, ettei varattu bussi tulisikaan ajoissa paikalle tai hotellihuoneita ei löytyisikään paikan päällä, on sellainen, joka hiukan aina jännittää”, hän kuvaa.
Ilves on myös seura, jossa halutaan koko ajan mennä eteenpäin ja kehittää toimintaa. Vanha sanonta ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” tiedostetaan seurassa. Maijakin on oikein innolla mukana kehitysprojekteissa ja odottaa uusia haasteita seurassa. ”Tällä hetkellä mietitään koko ajan, miten voisimme vieläkin tehdä parannuksia esimerkiksi arjen pieniin olosuhteisiin. Isot linjat seura huolehtii hyvin ja meidän tehtävämme on täällä ruohonjuuritasolla paneutua näihin pienempiin asioihin. Yhteisöllisyyttä halutaan koko ajan kehittää ja ideat lentelevät palavereissa”, Maija kertoo innokkaana tulevaisuudesta.
Maija on luonteeltaan sellainen, ettei hän juurikaan jää nauttimaan hyvin hoidetusta tehtävästä, vaan ennemminkin katsoo jo tiukasti kohti seuraavaa haastetta. ”Kyllähän se voittajafiilis tehdystä työstä tulee jo sen tekemisen aikana, varsinkin kun näkee ja kokee miten yhdessä tekemisellä saa niin paljon aikaan. Kun urakka on ohi, niin helpotuksen huokaus tietysti pääsee, mutta kyllä sitä todella nopeasti on ajatukset jo seuraavassa projektissa”, innokas puuhanainen toteaa.
Puitteet taas kerran kunnossa
Maijasta on vuosien varrella tullut täysiverinen Ilves ja naisen sydän sykkii keltavihreänä todella vahvasti. ”Kyllä Ilveksestä on tullut todella iso osa elämää, nyt ja varmasti jatkossakin. Yhteishenki seurassa on niin huikeaa”, Maija kertoo.
Hän paitsi jakaa kiitosta nyt mukana oleville kanssavanhemmilleen, niin myös rohkaisee uusia lähtemään rohkeasti mukaan. ”Ilman muuta kannattaa lähteä mukaan, toiminta on tosi mielekästä ja hauskaa! Mitään ei tarvitse tehdä yksin, aina on auttaja lähellä. Saa toimia hienojen ihmisten kanssa ja sitä kautta syntyy jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita”, Maija kertoo. ”Tämä on myös todella palkitsevaa hommaa, ja tekemistä löytyy varmasti kaikille halukkaille. Ja vaikka tämä jonkin verran viekin aikaa, niin paljon enemmän se antaa takaisinpäin. Tämä on myös erittäin hyvä keino nollata arjen huolet”, hän hehkuttaa.
Ilveksen toiminnassa on mukana satoja vapaaehtoisia, joiden panos on ehdoton edellytys toiminnan pyörittämiselle. Maija Hopeakoski on oiva esimerkki siitä, miten innokkuus ja osaaminen voi tuoda tullessaan isompia haasteita. Täytyy silti muistaa, etteivät läheskään kaikki vapaaehtoistoiminnat vaadi näin suurta panostusta. Lähde siis sinäkin rohkeasti mukaan toimintaan, pienikin panos on merkittävä apu tämän upean harrastustoiminnan pyörittämisessä!