Satu Hakala Ratinan stadionilla ennen Ilves/2 - PIF matsia. Ottelu päättyi kotijoukkueen 2-0 voittoon.
Tämän kuun Kuukauden vapaaehtoinen on A-poikien joukkueenjohtaja Satu Hakala. Satu oli joukkueen mukana viime viikolla Tampereen Raatihuoneella, kun A-poikien koko ryhmä sai mestaruuskahvit.
Onnittelut Kuukauden vapaaehtoisen valinnasta ja A-poikien SM-mestaruudesta!
”Kiitos! Onhan tämä ollut monellakin tapaa erikoinen kausi, hienoa päättää se näin. Kyllä joukkue ja pelaajat ovat mestaruuden ansainneet!”
Voisiko mennyttä kuukautta kutsua onnistuneeksi?
”Todellakin voi. Onnistumisia tosin on tullut pitkin kautta, ei pelkästään tässä kuussa. Kausi saatiin A:n pelien osalta loppuun (ei tosin ihan alkuperäisessä aikataulussa) ja virtaa riitti vielä viimeisiinkin peleihin niin pelaajilla kuin meillä toimihenkilöilläkin.”
Kerro hieman omasta vapaaehtoisen urastasi, mitä kaikkea olet tehnyt?
”Olen ehtinyt tehdä aika lailla kaikkea 11 vuoden aikana. Ura alkoi, kuten monella muullakin, Jyväskylässä tyttären kortteliliigajoukkueen valmentajana JyPK:ssa. Samana vuonna taisin jo olla JyPK:n ikäkausijoukkueessa huoltajana. Jyväskylässä tuli oltua myös rahastonhoitajana samaan aikaan JJK:ssa pojan joukkueessa ja JyPK:ssa tyttären joukkueessa. Taisin osittain hoitaa myös joukkueenjohtajan hommia.
Tampereella ja Ilveksessä on nyt takana 6 vuotta. Täällä myös ensin tyttären joukkueessa huoltajana. Myöhemmin pojan joukkueessa joukkueenjohtajana. Taisi mennä ainakin vuosi molemmissa rooleissa samaan aikaan. Nyt taitaa olla neljäs kausi takana joukkueenjohtajana, eikä enää omien lasten joukkueissa. Oma poika, Pietolan Juho on jo miesten mukana, vaikka tässä ikäluokassa saisikin pelata ja muutaman pelin pelasikin. Tällä kaudella tuli hoidettua melkein kaikki muutkin toimihenkilöiden roolit (rahastonhoitaja, huoltaja ja ikäluokkavastaava) A:ssa, toki Ilves/2:sta on näihin muihin saanut paljon apua. Valmentamisen kuitenkin jätän ammattilaisille!”
Mikä on paras muisto vapaaehtoishommissa?
”Näitä on paljon!
Pelaajien kasvaminen hienoiksi nuoriksi. Peli- ja turnausmatkat: Eerikkilän ja Pajulahden urheiluopistojen reissut, Kokkola Cup, päivän reissu Rovaniemelle, Kai Pahlman -turnaus.. Ja tietysti kaikki ihmiset, muut toimihenkilöt ja pelaajat, joihin on saanut tutustua ympäri Suomen.”
Mikä taas on paras juttu vapaaehtoisuudessa?
”Pelaajat tietysti!
On hienoa seurata pelaajien kasvamista ja kehittymistä ihmisinä ja lajissa lyhyessäkin ajassa. Ja on hienoa olla mukana tekemässä harrastaminen mahdolliseksi, ilman vapaaehtoisia ei olisi joukkueitakaan.”
P20 SM-sarjan mestaruuslautanen ja Satu!